Lapsiperheköyhyys ei ole yksityisasia – se on yhteiskunnallinen kysymys
Miina Sillanpään päivää vietetään vuosittain 1. lokakuuta, ja se muistuttaa meitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kansalaisvaikuttamisen merkityksestä. Sillanpää oli paitsi Suomen ensimmäinen naisministeri, myös väsymätön lapsiperheiden ja vähävaraisten puolustaja. Hänen perintönsä elää edelleen – ja sen soisi näkyvän vahvemmin myös nyky-yhteiskunnassa.
Lapsiperheköyhyyttä on olemassa Suomessakin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laskentamallin mukaan hallituksen 2024-2025 sosiaaliturvaleikkaukset kasvattavat pienituloisten määrää noin 110 000 ihmisellä, joista alaikäisiä on 27 000.
UNICEFIN näkemystä mukaillen lapsiperheköyhyydellä tarkoitetaan taloudellista niukkuutta, joka haittaa tai estää lasten oikeuksien, potentiaalin ja tarpeiden toteutumista. Käytännössä se tarkoittaa, että perheillä ei ole riittävästi rahaa ruokaan, asumiseen, harrastuksiin tai vaikkapa lääkkeisiin. Köyhyys ei ole vain taloudellinen tila – se lisää tunnetta ulkopuolisuudesta, aiheuttaa häpeää, huolta ja stressiä. Lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten mahdollisuuksiin tulevaisuudessa.
Kukaan ei voi valita olosuhteita, joihin syntyy
Miina Sillanpää perusti ensimmäiset ensikodit yksinhuoltajaäitien tueksi 1940-luvulla. Hän lausui: ”Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”.
Miina Sillanpään hengessä meidän on uskallettava puhua epäkohdista ja toimia kohti parempaa – yhdessä. Kansalaisjärjestötoimijana koemme roolimme yhteiskunnassa korvaamattomana osana kansalaisyhteiskuntaa. Toimimme siltana päättäjien ja kansalaisten välillä. Järjestöt tarjoavat monipuolista ammatillista apua ja niiden kautta kansalaiset pääsevät halutessaan vaikuttamaan suoraan tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Osallistua voi vaikkapa lahjoituksin tai vapaaehtoistoimintaan hakeutuen.
Lapsiperheiden äänen nostaminen ei ole vain juhlapuheiden asia. Se on tekoja, kuuntelemista ja solidaarisuutta – joka päivä. Erityisesti tänään kannustamme miettimään, miten minä voin olla osa muutosta. Kuinka toimin sen puolesta, että yhteiskunnastamme tulee sellainen, jossa yksikään lapsi ei elä turvattomuudessa?
