Seurustelun kuuluu olla ihanaa – mutta kertovatko tilastot samaa?
Seurustelusuhde on monelle nuorelle ensimmäinen läheinen ihmissuhde lapsuuden jälkeen. Sen pitäisi olla ennen kaikkea turvallinen, kannatteleva ja onnellinen kokemus, vaikka se kestäisikin vain hetken nuoren elämässä. Todellisuus ei kuitenkaan aina vastaa tätä toivetta.
Väkivalta nuorten suhteissa on yleisempää kuin uskommekaan
Nuorten seurustelusuhteissa koettu ja käytetty väkivalta on Suomessa yllättävän laaja ilmiö. Jopa 45 % 16–17-vuotiaista seurustelleista tytöistä on kokenut jonkinlaista seurusteluväkivaltaa (Siltala, 2022). Ilmiö koskettaa kaikkia nuoria taustasta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Väkivalta satuttaa sekä kokijaa että tekijää ja heijastuu laajasti nuoren mielenterveyteen, oppimiseen, kaverisuhteisiin ja turvallisuuden tunteeseen.
Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhderikoksissa oli 12 565 uhria, joista 3007 oli alaikäisiä. Syylliseksi epäillyistä 75 % oli miehiä.
Kun tarkastellaan koko väestöä, lähes joka toinen nainen (48 %) on kokenut parisuhdeväkivaltaa (Tilastokeskus, 2025). Kyse ei siis ole marginaalisesta ongelmasta, vaan laajasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä, joka ulottuu myös nuorten ihmissuhteisiin eikä ala aikuisuudessa tyhjästä.
Tampereen yliopiston Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa -tutkimus osoittaa, että yli puolet nuorista, jotka ovat lapsuudessaan nähneet tai kokeneet perheväkivaltaa, kohtaavat väkivaltaa myös omissa seurustelusuhteissaan – kokijoina tai tekijöinä. Väkivallan kierre siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle.
Seurusteluväkivalta näkyy monessa muodossa
Nuorten kokema seurusteluväkivalta muistuttaa pitkälti aikuisten parisuhdeväkivaltaa. Se voi olla:
- henkistä
- fyysistä
- seksuaalista
- taloudellista
- digitaalista
Väkivaltaa voidaan käyttää seurustelun aikana, eron yhteydessä tai eron jälkeen, ja se voi olla yksipuolista tai molemminpuolista.
Nuorten kohdalla erityistä on verkkoväkivallan kasvu. Sosiaalinen media mahdollistaa kontrolloinnin, uhkailun, häirinnän ja vainon tavoilla, jota on toisinaan vaikea nähdä. Ongelmana on, etteivät nuoret – eivätkä välillä ammattilaisetkaan – aina tunnista digitaalisessa muodossa tapahtuvaa väkivaltaa väkivallaksi.
Vaikutukset nuorten hyvinvointiin
Epäterve tai väkivaltainen suhde voi näkyä:
- pahoinvointina
- koulupoissaoloina
- keskittymisvaikeuksina
- sosiaalisten suhteiden heikkenemisenä
Nuori ei välttämättä itse tunnista pahoinvoinnin syitä, eikä kokemuksista usein kerrota aikuisille – vaan korkeintaan ystäville.
Siksi on tärkeää, että kodeissa, kouluissa ja nuorten arjen yhteisöissä puhutaan avoimesti erilaisista suhteista, rajoista, kuuntelemisesta ja siitä, millainen on hyvä ja turvallinen suhde. Ensimmäiset ihmissuhteet saavat olla haparoivia – mutta niiden ei koskaan kuulu olla väkivaltaisia.
Seurusteluväkivalta on samaa väkivaltaa kuin aikuisten parisuhteissakin, yhdistettynä nuoreen ikään, haavoittuvaiseen kehitysvaiheeseen ja kokemattomuuteen ihmissuhteissa. Seurusteluväkivallan seuraukset voivat kestää vuosia ja viedä nuorelta tärkeitä kasvumahdollisuuksia. Teillä on mahdollisuus nähdä, puuttua ja auttaaVilja 15v Enskalehti.fi
Mitä nuoret toivovat seurustelulta?
Kun nuorilta kysytään, minkä he kokevat tärkeäksi parisuhteessa, vastaukset ovat kauniita ja yksiselitteisiä. Nuoret arvostavat:
- molemminpuolista luottamusta
- rehellisyyttä
- hyvää kommunikointia
- omaa tilaa ja vapautta
- henkistä tukea ja välittämistä
Nämä ovat hyvinvoivan ja tasa-arvoisen suhteen kulmakivet – ja asioita, joita meidän tulisi vahvistaa jokaisessa kohtaamisessa nuorten kanssa.
Kohti väkivallatonta seurustelua
Seurusteluväkivallan ehkäisy ei ole vain puhetta väkivallasta. Se on:
- turvallisen ja kunnioittavan seurustelun tukemista
- kapeiden sukupuolinormien purkamista
- valtasuhteiden tunnistamista
- nuoren oikeuksien vahvistamista – tunteisiin, rajoihin, toiveisiin ja omaan seksuaalisuuteen
Seurustelun kuuluu olla ihanaa. Sen kuuluu vahvistaa, ei haavoittaa. Sen kuuluu kasvattaa, ei rikkoa.
Nuorilla on oikeus turvallisiin suhteisiin ja omaan tapaan olla – tai olla olematta – ihmissuhteissa. Me voimme rakentaa ympäristön, jossa nämä oikeudet toteutuvat.
Ennaltaehkäisy, tunnistaminen, puuttuminen ja väkivallan katkaiseminen ovat kaikki yhtä tärkeitä. Ja jokaisella nuorten parissa toimivalla on rooli: opettajilla, valmentajilla, kuraattoreilla, vanhemmilla, ystävillä, viranomaisilla.
Meillä jokaisella.
Kannustan meitä kaikkia toimimaan väkivallattoman huomisen puolesta.
