Hoiva toteutuu arjen tilanteissa
Ihmisenä kasvaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hoivan ja huolenpidon tarve ei katoa lapsuuden jälkeen, vaan se kuuluu ihmisyyteen läpi elämän. Hoiva rakentaa turvallisuuden tunnetta. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, syntyy perusta itsetunnolle ja hyvinvoinnille. Hoiva tekee elämästä inhimillistä.
Jokainen meistä tarvitsee hoivaa
Hoiva on ensikotiyhdistysten vauvatyön yksi keskeisimmistä elementeistä. Hoiva näyttäytyy vauvatyössä työntekijän antamana tukena ja ohjauksena vanhemmalle. Samalla tuetaan vanhemman antamaa hoivaa omalle vauvalleen. Hoivaa on työntekijän antama kokonaisvaltainen, fyysinen ja henkinen tuki – niin vauvalle, kuin vanhemmallekin.
Vauvan hoiva tapahtuu tutuissa ja toistuvissa arjen tilanteissa. Työntekijä tukee vanhempaa olemalla mukana arkisissa hoivatilanteissa (vaipanvaihto, ruokailut, pesuhetket, vuorovaikutushetket) ja sanoittamalla havaintojaan vanhemmalle. Vanhempaa tuetaan sensitiiviseen ja vauvantahtiseen vuorovaikutukseen vauvansa kanssa. Vanhemman ja vauvan välistä suhdetta vahvistetaan huomaamalla hyviä hetkiä vauvan ja vanhemman välillä sekä nostamalla esiin vauvan kokemusta; Miltähän vauvasta mahtaa tuntua? Mitähän vauva ilmaisullaan haluaa kertoa? Mitähän vauva miettii? Tällä tavoin vanhempaa autetaan vahvistamaan kykyään mentalisoida eli tunnistaa, että vauvalla on oma, erillinen mieli ja kokemus, joka voi olla erilainen kuin vanhemmalla. Vanhempaa ohjataan hoivaamaan vauvaansa leikin, ilon hetkien, hellän kosketuksen ja -puheen kautta. Häntä ohjataan havainnoimaan ja säätelemään omia kehollisia reaktioitaan (yli- tai alivirittymistä), ja huomaamaan, miten tämä voi vaikuttaa vauvan kokemukseen saamastaan hoivasta.
Työntekijä vauvan hoivaajana
Työntekijä mallintaa tarvittaessa vanhemmalle sensitiivistä ja vauvantahtista hoivaa. Työntekijä puhuu vauvalle kunnioittavasti, ja antaa tilaa ja aikaa vauvalle ilmaista omia tunteitaan. Työntekijä toimii ”vauvan äänenä”, sanoittaen vauvalle (ja vanhemmalle) tapahtumia ja tilanteita. Vauvan ensisijainen hoivan antaja on aina kuitenkin oma, rakas vanhempi. Työntekijä kunnioittaa vanhemman ja vauvan välistä suhdetta, välttämällä tarjoamasta liian intensiivistä hoivaa vauvalle. Työntekijä ohjaa ensisijaisesti vauvaa ja vanhempaa luomaan vahvempaa suhdetta toisiinsa.
Työntekijä hoivan antajana vanhemmalle
Vanhemmuus on välillä haastavaa ja raskasta, ja herättää monenlaisia vaikeitakin tunteita. Työntekijä toimii vanhemman säätelytukena ja -apuna hankalissa tilanteissa ja tunteissa. Työntekijä auttaa vanhempaa suhtautumaan itseensä hyväksyvästi ja myötätuntoisesti, unohtamatta kuitenkaan vanhemman vastuuta tilanteessa. Henkinen hoiva vanhemmalle on lohduttamista, validointia, vahvistamista ja kannustamista. Hyvän huomaamista ja toivon ylläpitämistä – tästäkin hankalasta olosta mennään yli yhdessä.
Tarvittaessa työntekijä rajaa rohkeasti vanhempaa ja ohjaa tekemään ratkaisuja, jotka ovat vauvan parhaaksi. Fyysistä hoivaa vanhemmille tarjotaan olemalla apuna arjen tilanteissa, tarjoamalla ruokaa (vauvaperheryhmä) sekä muistamalla vanhempaa yksilöllisesti juhlahetkinä tai asiakkuuden päättyessä. Fyysinen hoiva on myös kehollisten hoivahetkien tarjoamista vanhemman jaksamisen tueksi (mm. mindfulness – tai rentousharjoitukset). Työntekijä ohjaa vanhempaa pitämään huolta itsestään ja omista tarpeistaan, ja hoivaamaan vauvan lisäksi myös itseään. Asiakkaan yksilöllisiä toiveita, tarpeita ja rajoja kuunnellaan ja kunnioitetaan.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen
Vauvan ja vanhemman välinen suhde on erityisen merkityksellinen ja herkkä, sillä se luo pohjaa myöhemmille ihmissuhteille elämässä. Vauvatyössä vauvan ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukeminen ja vahvistaminen on työskentelyn keskeisin tavoite.
Erilaiset arjessa tapahtuvat hoivan hetket tukevat vuorovaikutussuhdetta vauvan ja vanhemman välillä. Yhteisten jaettujen hetkien kautta ilo, uteliaisuus, kiitollisuus ja välittämisen tunteet omaa vauvaa kohtaan lisääntyvät ja pystyvyyden kokemus vanhempana voimistuu – olen vanhempana riittävän hyvä ja vauvan on hyvä olla seurassani.
Vuorovaikutuksen tukeminen tapahtuu arjen hetkissä, osin kokemuksellisten menetelmien avulla. Hoivaa ja leiki -menetelmä, tutkitusti vahvistaa vanhemman tunnesuhdetta omaan lapseen ja kyvykkyyden tunnetta vanhempana. Keinoja vuorovaikutuksen rakentamiseen tarjoavat myös erilaiset laulu- ja musiikkihetket, vauvahieronta ja loruttelu.
Yhtäkaikki hoiva on ihmisten välistä nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemista erilaisten tilanteiden ja tarpeiden keskellä.
Kirjoittajat
Vauvatyön avopalveluiden työntekijät Laura, Heidi, Piia, Tiia, Paula ja Mirja